Raudanpuutteen hoito

Raudan­puutteen arvioinnissa huomioidaan koko­nais­val­tai­sesti po­tilaan oi­reet, raudan­puut­teelle altis­tavat te­kijät sekä laboratoriotulokset. Hemoglobiiniarvo ei ole luotettava raudanpuutteen mittari, sillä se laskee vasta kun rautavarastot ovat tyhjentyneet. Kun raudanpuute on todettu, seuraavaksi tulee selvittää raudanpuutteen syy. 

Verikokeissa tutkitaan verenkuvan lisäksi ferritiini. Täyden­tä­vinä tutki­muk­sina voi­daan käyt­tää plasman trans­fer­riinin rauta­kyl­läs­tei­syyttä (fP-Tr­fesat), liu­koisen trans­fer­rii­ni­re­sep­torin pitoi­suutta (P-TfR) ja CRP-mää­ri­tystä, joil­la raudan­puute voi­daan osoittaa tuleh­dus­ti­lois­sakin. 

Raudanpuutteen ensisijainen hoito on aina suun kautta otettava rautavalmiste. Sopivan rautalisän löytämiseksi kannattaa kokeilla eri valmisteita, sillä on yksilöllistä mikä rautavalmiste sopii kenellekin. Suun kaut­ta rau­taa ei voi ker­tyä lii­kaa, el­lei po­tilas sai­rasta hemok­ro­ma­toosia tai talas­semiaa, jolloin liiallinen raudansaanti voi olla haitallista terveydelle. Rautalisää tulisikin syödä vain lääkärin ohjeistuksen mukaisesti.

Jos suun kautta otettava rautalisä ei imeydy, voidaan raudanpuutetta hoitaa suoneen annettavalla rautainfuusiolla.  Raudanpuute korjataan yleensä rautainfuusiolla myös dialyysipotilaille, sydämen vajaatoimintapotilaille ja tulehduksellisista suolistosairautta sairastaville. Rautainfuusiota voidaan harkita myös potilaille, joilla on vaikea raudanpuuteanemia tai raudanpuutteen korjaustarve on kiireellinen, kuten ennen suuria leikkauksia.


Ferritiini

Ferritiinipitoisuutta (P-Ferrit tai S-Ferrit) käytetään elimistön rautavarastojen mittarina. 

Ferri­tii­ni­ on akuutin faa­sin pro­teii­ni, joka tarkoittaa että sen pi­toisuus suu­renee mo­nissa tuleh­dus­ti­loissa, ku­ten kroo­ni­sissa munuais­tau­deissa, nivel­reu­massa, muis­sa autoim­muu­ni­tau­deissa, infek­tioissa ja syöpä­sai­rauk­sissa. Tulehdus saattaa nostaa ferritiiniarvon 3 – 5 kertaiseksi. Yhdessä ferritiinin kanssa kannattaakin tarkistaa myös tulehdusarvo (P-CRP) ja lasko (B-La).

Rautavarastot ovat tyhjät kun ferritiini on pienempi kuin 30 µg/l. Kroonisessa sydämen vajaatoiminnassa, munuaisten vajaatoiminnassa ja tulehduksellisissa suolistosairauksissa ferritiinipitoisuus alle 100 µg/l tai transferriinin saturaatio alle 20% osoittavat asiantuntijasuosituksen mukaan raudanpuutetta.

Ehdotonta ferritiinipitoisuuden arvoa, joka sulkisi pois raudanpuutteen, on vaikea asettaa. Raudanpuutteen toteaminen lähtee potilaan oireista, jotka viittaavat raudanpuutteeseen.