Raudanpuute

Raudanpuute on maailman yleisin hivenainepuutos.   Raudanpuute on yleinen, mutta huonosti tunnettu ja tunnistettu ilmiö. Raudanpuute on yleistä etenkin naisten keskuudessa, suomalaisilla fertiili-ikäisillä naisilla  jopa 70 %:lla rautavarastot ovat niukat tai tyhjät.

Raudanpuute ilman anemiaa

Kun hemoglobiiniarvo on normaali mutta rautavarastot ovat tyhjät, kyseessä on raudanpuute ilman anemiaa. Rautavarastot ovat tyhjät, kun ferritiini on alle 30 µg/l (tulehduksellisissa sairauksissa alle 100 µg/l) tai transferriinin saturaatio alle 20%. Raudanpuutteen oireita voi olla, vaikka rautavarastot eivät olisi tyhjät.

Raudanpuutteessa elimistö tehostaa raudan imeytymistä jopa 3 – 5 kertaisesti  turvatakseen luuytimen raudansaannin sekä punasolujen ja hemoglobiinin tuotannon. Ruoasta saatu rauta turvaa punasolujen tuotannon, joten hemoglobiiniarvo saattaa olla vielä viitealueella, vaikka rautavarastot olisivat tyhjentyneet.

Mikäli elimistön raudan saanti on jatkuvasti vähäisempää kuin mitä se tarvitsee, alkaa raudanpuutteen oireita esiintymään.

Raudanpuute vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen.

Raudanpuuteanemia

Raudanpuuteanemia on raudanpuutteen vakavin muoto. Raudanpuutteen oireita voi tulla asteittain jo paljon ennen anemian ilmaantumista. Raudanpuuteanemiaan viittaa veren punasolujen pieni koko, jolloin veren MCV-arvo on alle normaalin. Punasolut ovat myös tavallista vaaleampia, jolloin veren MCHC-arvo on normaalia pienempi.

Anemia määritellään siten, että hemoglobiini laskee normaaliarvostaan 20 yksikköä tai enemmän tai jos naisella Hb on <120 g/l ja miehellä alle 130 g/l. Jälkimmäinen määritelmä sopii silloin, kun ei tiedetä normaalia hemoglobiiniarvoa. Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen hemoglobiiniarvonsa, joka selviää vasta, kun hemoglobiini mitataan ferritiinin ollessa mieluiten yli 50 tai selvittämällä aiempia hemoglobiiniarvoja.

Tärkeää on muistaa selvittää aina varastoraudan häviämisen ja raudanpuuteanemian kehittymisen taustalla oleva syy.